Pääsiäislauantaina 4. huhtikuuta klo 16:30 vuoden viisujen esikatselut! Kaikki kiinnostuneet niin läheltä kuin kauempaakin ovat tervetulleita mukaan! Minulle saa ilmoittautua sähköpostitse mikko.ahola99@hotmail.com.
Tarjoilut tarjoaa talo, mutta kukaan ei kiellä toki ottamasta omia eväitä ja juomia mukaan. Lisätiedot kuten osoitteen yms. saa ilmoittautumisen yhteydessä.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Idag kör vi!
Tänään on pohjoismainen superlauantai. Ruotsi ja Norja valitsevat tänään edustajansa Wieniin. Itse vietän illan seuraten Ruotsin Melodifestivalenia, jonka finaalin taso on varsin hyvä mielestäni. Ruotsissahan alkuerät eivät jaksaneet minua vakuuttaa ihmeemmin, mutta viime lauantain toinen mahdollisuus-show oli pitkästä aikaa viihdyttavinpää melloa sitten vuoden 2013.
Norjassa ei tänä vuonna edes ollut alkueriä vaan he päättivät siirtyä tanskalaisten kanssa samalle linjalle järjestäen vain yhden finaalishown. Norjan Melodi Grand Prix:n katson jälkikäteen joko Melodifestivalenin jälkeen tai myöhempänä ajankohtana.
Melodifestivalenista laitan vielä listan kilpailijoista ja lihavoin omat suosikkini.
Dinah Nah - "Make me (la la la)"
Jon Henrik Fjällgren - "Jag är fri (Manne leam frijje)"
Linus Svenning - "Forever starts today"
JTR - "Building it up"
Eric Saade - "Sting"
Samir & Victor - "Groupie"
Magnus Carlsson - "Möt mig i gamla stan"
Isa - "Don't stop"
Måns Zelmerlöw - "Heroes"
Jessica Andersson - "Can't hurt me now"
Mariette - "Don't stop believing"
Hasse Andersson - "Guld och gröna skogar"
Norjassa ei tänä vuonna edes ollut alkueriä vaan he päättivät siirtyä tanskalaisten kanssa samalle linjalle järjestäen vain yhden finaalishown. Norjan Melodi Grand Prix:n katson jälkikäteen joko Melodifestivalenin jälkeen tai myöhempänä ajankohtana.
Melodifestivalenista laitan vielä listan kilpailijoista ja lihavoin omat suosikkini.
Dinah Nah - "Make me (la la la)"
Jon Henrik Fjällgren - "Jag är fri (Manne leam frijje)"
Linus Svenning - "Forever starts today"
JTR - "Building it up"
Eric Saade - "Sting"
Samir & Victor - "Groupie"
Magnus Carlsson - "Möt mig i gamla stan"
Isa - "Don't stop"
Måns Zelmerlöw - "Heroes"
Jessica Andersson - "Can't hurt me now"
Mariette - "Don't stop believing"
Hasse Andersson - "Guld och gröna skogar"
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Euroviisuedustajamme Pertti Kurikan Nimipäivät
Lauantaina Uuden Musiikin Kilpailun voittanut Pertti Kurikan Nimipäivät on puhuttanut ihan älyttömästi sosiaalisessa mediassa viime päivät. Nyt lienee minun aikani kantaa korteni tähän kekoon jonka keskustelussa riittää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.
Ensiksi minun on pakko sanoa kuuluvani mielipiteeltäni ryhmään, jota joidenkin mielestä ei taida olla edes olemassa(huoh). Olen siis täysin neutraali, eli en ole puolesta enkä vastaankaan. Eihän tässä muutenkaan voi enää tehdä mitään asian eteen, kansa on puhunut. Näen tämän enemmän kiinnostavana riskinä. Riskinä, miksi? Näkemykseni on, että tänä vuonna Suomi joko voittaa tai häviää koko kisan. Ja en muuten kallistu kumpaankaan suuntaan ainakaan vielä. Mielenkiinnolla odotan toukokuuta.
Minulla ei todellakaan ole mitään heidän ylivoimaista edustusmatkaansa vastaan, mutta ei se biisikään mikään täydellinen mielestäni ole. Hyvä toki ollakseen punkia, kuten olen täällä jo maininnut arvioidessani UMK-biisejä. Parasta biisissä on sen sanoitus. Kertoo hienosti arkeen turhautumisesta juurikin kehitysvammaisen näkökulmasta, mikäli olen oikein tulkinnut. Aina mun pitää, en saa tehdä mitään. Rajoitukset varmasti ottavat päähän, tämä kyllä koskettaa. Biisi on heidän itsensä tekemä. Siitä heruu arvostusta. Jätkät ovat oikeasti tosissaan asiansa kanssa ja rakastavat musiikkia ja sen tekemistä. Laulaja Kari Aalto on tehnyt itse kaikkien biisien sanat ja Pertti Kurikka säveltänyt. Ohjaajat yms. ovat auttaneet vain sovitusten kanssa.
Miksi sitten kappaleesta ei pidetä? En usko syyn olevan siinä, että bändi koostuu kehitysvammaisista, miksi ihmeessä olisi. Kyse on puhtaasti siitä, että genre on vaikeasti lähestyttävä. En minäkään pidä punkista, Olen katsonut rutkasti viisufanien tekemiä TOP-listoja, ja olen löytänyt vain yhden, jossa Suomi ei ole viimeisenä... tosin siinäkin toiseksi viimeisenä. Nyt on kuitenkin muistettava, että aivan kuten UMK:ssa, myös viisuissa suurin osa äänistä tulee ei viisufaneilta. Kysymys kuuluukin, ymmärtävätkö he tätä? Onko suomenkieli este samanlaiselle menestykselle, kuin UMK:ssa? Ehkä. Yhdestä asiasta voin olla jo aivan varma, Suomi tulee saamaan kaikkein eniten mediahuomiota kisojen aikana, kuten on saanut jo näin ennen kisoja. Ensimmäistä kertaa viisulavalla nähdään punkia ja myös kehitysvammaisia. Nyt joku voisi olettaa minun pitävän PKN:ää joinain sirkusfriikkeinä viisulavalla, EI PIDÄ PAIKKAANSA. He ovat aitoja ihmisiä siinä missä muutkin, varmaan aidompia kuin Conchita Wurst(en siis ole perehtynyt Tompan sielunmaailmaan, että pitääkö hän itseään mielummin Conchitana vai Tomina).
Ajattelen tilannetta, jossa ensin tulee joku huonosti tuotettu vähän vanhahtavalta kuulostava pläjäys Moldovasta, sen jälkeen Suomen punkkarit, jonka jälkeen Alankomaiden mitäänsanomaton "Walk Along"(anteeksi Moldovasta ja Alankomaista pitävät :/). Kyllä Suomi erottuisi siitä vahvasti, vaan erottuuko edukseen? Sitä en tiedä. Ainoastaan olen varma, että erottuu ja huolella. Mieleen tulee varmasti jäämään myös biisin lyhyt kesto, sillä sekin on varmentunut, ettei biisiä tulla pidentämään.
Toukokuussa nähdään lopulta, mitä tapahtuu. Toivon todellakin parasta. Joko olisi Suomen aika voittaa toisen kerran? Mitä taphtuukaan, tässä toteutetaan vuoden viisujen slogania Building Bridges vallan hienosti.
Ensiksi minun on pakko sanoa kuuluvani mielipiteeltäni ryhmään, jota joidenkin mielestä ei taida olla edes olemassa(huoh). Olen siis täysin neutraali, eli en ole puolesta enkä vastaankaan. Eihän tässä muutenkaan voi enää tehdä mitään asian eteen, kansa on puhunut. Näen tämän enemmän kiinnostavana riskinä. Riskinä, miksi? Näkemykseni on, että tänä vuonna Suomi joko voittaa tai häviää koko kisan. Ja en muuten kallistu kumpaankaan suuntaan ainakaan vielä. Mielenkiinnolla odotan toukokuuta.
Minulla ei todellakaan ole mitään heidän ylivoimaista edustusmatkaansa vastaan, mutta ei se biisikään mikään täydellinen mielestäni ole. Hyvä toki ollakseen punkia, kuten olen täällä jo maininnut arvioidessani UMK-biisejä. Parasta biisissä on sen sanoitus. Kertoo hienosti arkeen turhautumisesta juurikin kehitysvammaisen näkökulmasta, mikäli olen oikein tulkinnut. Aina mun pitää, en saa tehdä mitään. Rajoitukset varmasti ottavat päähän, tämä kyllä koskettaa. Biisi on heidän itsensä tekemä. Siitä heruu arvostusta. Jätkät ovat oikeasti tosissaan asiansa kanssa ja rakastavat musiikkia ja sen tekemistä. Laulaja Kari Aalto on tehnyt itse kaikkien biisien sanat ja Pertti Kurikka säveltänyt. Ohjaajat yms. ovat auttaneet vain sovitusten kanssa.
Miksi sitten kappaleesta ei pidetä? En usko syyn olevan siinä, että bändi koostuu kehitysvammaisista, miksi ihmeessä olisi. Kyse on puhtaasti siitä, että genre on vaikeasti lähestyttävä. En minäkään pidä punkista, Olen katsonut rutkasti viisufanien tekemiä TOP-listoja, ja olen löytänyt vain yhden, jossa Suomi ei ole viimeisenä... tosin siinäkin toiseksi viimeisenä. Nyt on kuitenkin muistettava, että aivan kuten UMK:ssa, myös viisuissa suurin osa äänistä tulee ei viisufaneilta. Kysymys kuuluukin, ymmärtävätkö he tätä? Onko suomenkieli este samanlaiselle menestykselle, kuin UMK:ssa? Ehkä. Yhdestä asiasta voin olla jo aivan varma, Suomi tulee saamaan kaikkein eniten mediahuomiota kisojen aikana, kuten on saanut jo näin ennen kisoja. Ensimmäistä kertaa viisulavalla nähdään punkia ja myös kehitysvammaisia. Nyt joku voisi olettaa minun pitävän PKN:ää joinain sirkusfriikkeinä viisulavalla, EI PIDÄ PAIKKAANSA. He ovat aitoja ihmisiä siinä missä muutkin, varmaan aidompia kuin Conchita Wurst(en siis ole perehtynyt Tompan sielunmaailmaan, että pitääkö hän itseään mielummin Conchitana vai Tomina).
Ajattelen tilannetta, jossa ensin tulee joku huonosti tuotettu vähän vanhahtavalta kuulostava pläjäys Moldovasta, sen jälkeen Suomen punkkarit, jonka jälkeen Alankomaiden mitäänsanomaton "Walk Along"(anteeksi Moldovasta ja Alankomaista pitävät :/). Kyllä Suomi erottuisi siitä vahvasti, vaan erottuuko edukseen? Sitä en tiedä. Ainoastaan olen varma, että erottuu ja huolella. Mieleen tulee varmasti jäämään myös biisin lyhyt kesto, sillä sekin on varmentunut, ettei biisiä tulla pidentämään.
Toukokuussa nähdään lopulta, mitä tapahtuu. Toivon todellakin parasta. Joko olisi Suomen aika voittaa toisen kerran? Mitä taphtuukaan, tässä toteutetaan vuoden viisujen slogania Building Bridges vallan hienosti.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Uuden Musiikin Kilpailu -finaali. Huikea kokemus!!
Kuten eilen jo kerroin, olin UMK-finaalin viisufaniraadin jäsen. Nyt kerron koko päivän tapahtumat aina juna-asemalta takaisin majoituspaikkaani.
Lähdin noin klo 15:30 majoituspaikastani kohti juna-asemaa siltä varalta, jos tulisi joku hämminki ja ehtisin löytää oikean laiturin. Onneksi, sillä hämminkiä tuli, kun en löytänyt lippuautomaattia, jossa olisi voinut maksaa käteisellä. Toinen kriisi tuli siinä kohtaa, kun täytyi löytää oikea laituri. Kaikki sujui lopulta hyvin ja pääsin ehjin nahoin ajoissa Pasilaan. Studiollekin löysin hyvin, olihan minulla jo kahden viikon kokemus sekä tietysti olin harjoitellut tarkkaan, kuinka sinne kuuluu kävellä.
Studiolla pääsinkin heti asioimaan, sillä kysyin ruokailevalta Rakel Liekiltä mahdollisen, tosin jo silloin loppuneen lounaan hinnasta. Rakel kuitenkin kiltisti rohkaisi minua ostamaan kahvion muita antimia. Niin tein. Ostin pillimehun ja lihapasteijan, kun en tyhmyyttäni huomannut vieressä olevaa virvoitusjuomakaappia. Syötyäni siirryin takasin istumaan, kunnes juurikin minun raatini puheenjohtaja tuli kysymään, josko saisi liittyä pöytäseuraksi. Totta kai! Nopeasti selvisikin, että olemme samaa raatia, sillä en ollut aluksi ihan varma asiasta. Mukaan liittyikin pian toinen raatilainen. Siinä muutaman minuutin ajan keskusteltiin ja tutustuttiin toisiimme ja vähän ihmeteltiin, että missäs se neljäs on. Olimme oikeastaan kaikki nähneet hänen hulvattoman hakuvideonsa, joten käytännössä tiesimme, ketä odotella. Meidät tultiinkin sitten hakemaan briiffiä varten. Kävi ilmi, että neljäs jäsen oli seisoskellut jo tovin aulassa.
Aluksi meidät vietiin omaan studioomme, joka siis ei sijainnut Helsingin keskustassa :D. Siellä meille oli omat sohvat, joissa istuttiin raadeittain. Siellä saimme myös omat crew-passit joka oikeutti meidät liikkumaan vapaasti studiotalossa. Ainoa paikka, jonne meillä ei ollut asiaa oli artistien bäkkäri. Ikävä kyllä en tajunnut ottaa tästä mahdollisuudesta ihan tarpeeksi irti, minähän olisin saanut mennä varmaan lavallekin seisomaan!!
Omasta studiostamme, meidät opastettiin greenroomiin, missä meitä ohjeistettiin pisteidenannosta, ohjelman kulusta yms. Todellisuudessa raatien pisteidenanto kuvattiin greenroomissa sijainneen greenscreenin edessä. Ennen varsinaisen briiffin alkua kysäisin meitä briiffanneelta Maija Aholta, mahtaisiko hän toimia jälleen viisudelegaatiomme päällikkönä, ja kyllä hän toimii.
Briiffin jälkeen meidät siirrettin varsinaisen studion puolelle seuraamaan kenraaliharjoitusta. Sinne kävelimme mitä ilmeisimmin artistien odotustilojen kautta, sillä siellä heitä pyöri. Se tunne on ihmeellinen, kun artistit todella ovat ihan "näin" lähellä, siis kosketusetäisyydellä! Missasimme avausnumeron, mutta osuimme paikalle sillä hetkellä, kun juontaja-Roope kysyi paikalla olleelta Euroviisujen päävalvojalta Jon Ola Sandilta Suomen viisumenestyksestä. Siinä hetkessä, kun tajuaa itse herra-Sandin olevan tosiaan paikalla myös, alkaa fiilikset olla jo taianomaisia. Otimme paikat ja aloimme katsoa showta. Todellisuudessahan arvioimme ja annoimme pisteet kilpailijoille kenraalin perusteella. Olin päättänyt, että todella katson jokaisen esityksen tarkkaan ja mietin vasta sitten pistetytyksen. Eli mikäli suurin inhokkini olisi räjäyttänyt potin, olisin voinut ihan siitä ilosta antaa sille 12 pistettä. Itse asiassa alkuperäinen inhokkini taisi saada peräti 4 pistettä minulta jos en aivan väärin muista.
Kenraalin jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Yleisöä oli jo alkanut saapua paikalle ja heidän joukossaan myös pudonneita kilpailijoita. Tapasin Eeverestin ja ennen muuta Pihkan ja Myrskyn! Pihka ja Myrsky oli suosikkini koko UMK:ssa, mutta he odotetusti putosivat jo alkukarsinnassa. Joka tapauksessa kerroin heille, kuinka paljon pidän heidän kilpabiisistään ja pääsin yhteiskuvaankin! Kaiken kukkuraksi he antoivat minulle uuden sinkkunsa, joka julkaistaan lähiaikoina. Kuuntelin sen vähän aikaa sitten ja biisi oli erittäin hyvä! (y)
Tämän vapaa-ajan aikana oli meidän VIP-tilaan(siis se meidän oma studio :D) kerääntynyt iso kasa julkimoita. Me raadit istuimme sohvilla ja nämä VIP-vieraat olivat kerääntyneet pienten pöytien ääreen seisoskelemaan. Itse asiassa he kaikki olivat sali- ja greenroom-yleisöä. Joukossa oli mm. Kuunkuiskaajat, Stig, Jarkko Niemi sekä tietysti Jon Ola Sand. Lähetyksen tosiaan seurasimme tässä studiossa screeneiltä. Tarjolla oli oikeita gourmet-herkkuja, kulinaristisia elämyksiä suorastaan! Olisi pitänyt ottaa kuva, mutta kun hyvää ruokaa, niin en vissiin jaksanut odotella. Tarjolla asiallisesti myöskin skumppaa, sekä laaja valikoima virvoitusjuomia meille alaikäisille. Tämä kaikki ilmaiseksi! Muutamia yleisöksi tulleita hämäsi se iki-ihana pahvipassi kaulassani, muttei turhaan, sillä minulta pyydettiin apua, kuinka pääsisi greenroomiin. Onneksi kahden viikon takainen reissuni oli tuoreessa muistissa ja osasin opastaa nämä katsojat greenroomiin.
Lähetyksen aikana tosiaan huomasi, että mikä näistä kahdeksasta olikaan se viisufaniraati. Kaikki muut raadit vaan katsoivat showta hienostuneesti, mutta me tyyliin biletimme, lauloimme ja tanssimme mukana. :D
Pertti Kurikan Nimipäivät sitten voitti, vaikka meidän raatimme ei antanut sille yhtäkään pistettä. Itse henkilökohatisesti olin antanut sille 2 pistettä, mutta se ei riittänyt meidän koko raadin pisteisiin. En kuitenkaan ollut raadissamme ainoa, joka oli antanut PKN:älle pisteitä, joten ei myöskään sen puoleen. Myöhemmin lienee luvassa analyysiä meidän uudesta UMK-voittajasta ja viisuedustajasta.
Lähetyksen päätyttyä jäimme samoilemaan vielä käytäville, jossa tuli tavattua Heidi Pakarinen, juontaja Roope Salminen sekä Shava. Oli taroitus mennä vielä Satin Circustakin jututtamaan, mutta eihän sen tyttöfanilauman läpi päässyt mihinkään suuntaan :D. Lähdimme sitten kahden muun raatilaisen kanssa neljännen jäsenen jäädessä studiolle kohti juna-asemaa. Nämä täysi-ikäiset raatikaverini suuntasivat Ugglaan jatkoille, jonne tyyliin koko tuotantoporukka oli jo ennättänyt ennen meitä. Minä jatkoin matkaani majoitukseeni. Astuin ovesta sisään ja olo oli eufoorinen elämäni parhaimman päivän ollessa päätöksessä. :)
Kokemukseni oli tosiaan mahtava ja rehellisesti sanottuna voitti kaikki matkani kansainvälisiin kisoihin ihan helposti! Kiitos YLE, että pääsin raatiin, en voisi olla kiitollisempi, enkä pysty kuvailemaan kiitollisuuttani tätä paremmin. ELÄKÖÖN UMK!!
Tietysti mikäli järkkäätte raadit myös ensi vuonna niin minuun saa ottaa yhteyttä ;).
Nyt on vielä kuvien aika!
Lähdin noin klo 15:30 majoituspaikastani kohti juna-asemaa siltä varalta, jos tulisi joku hämminki ja ehtisin löytää oikean laiturin. Onneksi, sillä hämminkiä tuli, kun en löytänyt lippuautomaattia, jossa olisi voinut maksaa käteisellä. Toinen kriisi tuli siinä kohtaa, kun täytyi löytää oikea laituri. Kaikki sujui lopulta hyvin ja pääsin ehjin nahoin ajoissa Pasilaan. Studiollekin löysin hyvin, olihan minulla jo kahden viikon kokemus sekä tietysti olin harjoitellut tarkkaan, kuinka sinne kuuluu kävellä.
Studiolla pääsinkin heti asioimaan, sillä kysyin ruokailevalta Rakel Liekiltä mahdollisen, tosin jo silloin loppuneen lounaan hinnasta. Rakel kuitenkin kiltisti rohkaisi minua ostamaan kahvion muita antimia. Niin tein. Ostin pillimehun ja lihapasteijan, kun en tyhmyyttäni huomannut vieressä olevaa virvoitusjuomakaappia. Syötyäni siirryin takasin istumaan, kunnes juurikin minun raatini puheenjohtaja tuli kysymään, josko saisi liittyä pöytäseuraksi. Totta kai! Nopeasti selvisikin, että olemme samaa raatia, sillä en ollut aluksi ihan varma asiasta. Mukaan liittyikin pian toinen raatilainen. Siinä muutaman minuutin ajan keskusteltiin ja tutustuttiin toisiimme ja vähän ihmeteltiin, että missäs se neljäs on. Olimme oikeastaan kaikki nähneet hänen hulvattoman hakuvideonsa, joten käytännössä tiesimme, ketä odotella. Meidät tultiinkin sitten hakemaan briiffiä varten. Kävi ilmi, että neljäs jäsen oli seisoskellut jo tovin aulassa.
Aluksi meidät vietiin omaan studioomme, joka siis ei sijainnut Helsingin keskustassa :D. Siellä meille oli omat sohvat, joissa istuttiin raadeittain. Siellä saimme myös omat crew-passit joka oikeutti meidät liikkumaan vapaasti studiotalossa. Ainoa paikka, jonne meillä ei ollut asiaa oli artistien bäkkäri. Ikävä kyllä en tajunnut ottaa tästä mahdollisuudesta ihan tarpeeksi irti, minähän olisin saanut mennä varmaan lavallekin seisomaan!!
Omasta studiostamme, meidät opastettiin greenroomiin, missä meitä ohjeistettiin pisteidenannosta, ohjelman kulusta yms. Todellisuudessa raatien pisteidenanto kuvattiin greenroomissa sijainneen greenscreenin edessä. Ennen varsinaisen briiffin alkua kysäisin meitä briiffanneelta Maija Aholta, mahtaisiko hän toimia jälleen viisudelegaatiomme päällikkönä, ja kyllä hän toimii.
Briiffin jälkeen meidät siirrettin varsinaisen studion puolelle seuraamaan kenraaliharjoitusta. Sinne kävelimme mitä ilmeisimmin artistien odotustilojen kautta, sillä siellä heitä pyöri. Se tunne on ihmeellinen, kun artistit todella ovat ihan "näin" lähellä, siis kosketusetäisyydellä! Missasimme avausnumeron, mutta osuimme paikalle sillä hetkellä, kun juontaja-Roope kysyi paikalla olleelta Euroviisujen päävalvojalta Jon Ola Sandilta Suomen viisumenestyksestä. Siinä hetkessä, kun tajuaa itse herra-Sandin olevan tosiaan paikalla myös, alkaa fiilikset olla jo taianomaisia. Otimme paikat ja aloimme katsoa showta. Todellisuudessahan arvioimme ja annoimme pisteet kilpailijoille kenraalin perusteella. Olin päättänyt, että todella katson jokaisen esityksen tarkkaan ja mietin vasta sitten pistetytyksen. Eli mikäli suurin inhokkini olisi räjäyttänyt potin, olisin voinut ihan siitä ilosta antaa sille 12 pistettä. Itse asiassa alkuperäinen inhokkini taisi saada peräti 4 pistettä minulta jos en aivan väärin muista.
Kenraalin jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Yleisöä oli jo alkanut saapua paikalle ja heidän joukossaan myös pudonneita kilpailijoita. Tapasin Eeverestin ja ennen muuta Pihkan ja Myrskyn! Pihka ja Myrsky oli suosikkini koko UMK:ssa, mutta he odotetusti putosivat jo alkukarsinnassa. Joka tapauksessa kerroin heille, kuinka paljon pidän heidän kilpabiisistään ja pääsin yhteiskuvaankin! Kaiken kukkuraksi he antoivat minulle uuden sinkkunsa, joka julkaistaan lähiaikoina. Kuuntelin sen vähän aikaa sitten ja biisi oli erittäin hyvä! (y)
Tämän vapaa-ajan aikana oli meidän VIP-tilaan(siis se meidän oma studio :D) kerääntynyt iso kasa julkimoita. Me raadit istuimme sohvilla ja nämä VIP-vieraat olivat kerääntyneet pienten pöytien ääreen seisoskelemaan. Itse asiassa he kaikki olivat sali- ja greenroom-yleisöä. Joukossa oli mm. Kuunkuiskaajat, Stig, Jarkko Niemi sekä tietysti Jon Ola Sand. Lähetyksen tosiaan seurasimme tässä studiossa screeneiltä. Tarjolla oli oikeita gourmet-herkkuja, kulinaristisia elämyksiä suorastaan! Olisi pitänyt ottaa kuva, mutta kun hyvää ruokaa, niin en vissiin jaksanut odotella. Tarjolla asiallisesti myöskin skumppaa, sekä laaja valikoima virvoitusjuomia meille alaikäisille. Tämä kaikki ilmaiseksi! Muutamia yleisöksi tulleita hämäsi se iki-ihana pahvipassi kaulassani, muttei turhaan, sillä minulta pyydettiin apua, kuinka pääsisi greenroomiin. Onneksi kahden viikon takainen reissuni oli tuoreessa muistissa ja osasin opastaa nämä katsojat greenroomiin.
Lähetyksen aikana tosiaan huomasi, että mikä näistä kahdeksasta olikaan se viisufaniraati. Kaikki muut raadit vaan katsoivat showta hienostuneesti, mutta me tyyliin biletimme, lauloimme ja tanssimme mukana. :D
Pertti Kurikan Nimipäivät sitten voitti, vaikka meidän raatimme ei antanut sille yhtäkään pistettä. Itse henkilökohatisesti olin antanut sille 2 pistettä, mutta se ei riittänyt meidän koko raadin pisteisiin. En kuitenkaan ollut raadissamme ainoa, joka oli antanut PKN:älle pisteitä, joten ei myöskään sen puoleen. Myöhemmin lienee luvassa analyysiä meidän uudesta UMK-voittajasta ja viisuedustajasta.
Lähetyksen päätyttyä jäimme samoilemaan vielä käytäville, jossa tuli tavattua Heidi Pakarinen, juontaja Roope Salminen sekä Shava. Oli taroitus mennä vielä Satin Circustakin jututtamaan, mutta eihän sen tyttöfanilauman läpi päässyt mihinkään suuntaan :D. Lähdimme sitten kahden muun raatilaisen kanssa neljännen jäsenen jäädessä studiolle kohti juna-asemaa. Nämä täysi-ikäiset raatikaverini suuntasivat Ugglaan jatkoille, jonne tyyliin koko tuotantoporukka oli jo ennättänyt ennen meitä. Minä jatkoin matkaani majoitukseeni. Astuin ovesta sisään ja olo oli eufoorinen elämäni parhaimman päivän ollessa päätöksessä. :)
Kokemukseni oli tosiaan mahtava ja rehellisesti sanottuna voitti kaikki matkani kansainvälisiin kisoihin ihan helposti! Kiitos YLE, että pääsin raatiin, en voisi olla kiitollisempi, enkä pysty kuvailemaan kiitollisuuttani tätä paremmin. ELÄKÖÖN UMK!!
Tietysti mikäli järkkäätte raadit myös ensi vuonna niin minuun saa ottaa yhteyttä ;).
Nyt on vielä kuvien aika!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)