tiistai 3. maaliskuuta 2015

Euroviisuedustajamme Pertti Kurikan Nimipäivät

Lauantaina Uuden Musiikin Kilpailun voittanut Pertti Kurikan Nimipäivät on puhuttanut ihan älyttömästi sosiaalisessa mediassa viime päivät. Nyt lienee minun aikani kantaa korteni tähän kekoon jonka keskustelussa riittää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.

Ensiksi minun on pakko sanoa kuuluvani mielipiteeltäni ryhmään, jota joidenkin mielestä ei taida olla edes olemassa(huoh). Olen siis täysin neutraali, eli en ole puolesta enkä vastaankaan. Eihän tässä muutenkaan voi enää tehdä mitään asian eteen, kansa on puhunut. Näen tämän enemmän kiinnostavana riskinä. Riskinä, miksi? Näkemykseni on, että tänä vuonna Suomi joko voittaa tai häviää koko kisan. Ja en muuten kallistu kumpaankaan suuntaan ainakaan vielä. Mielenkiinnolla odotan toukokuuta.

Minulla ei todellakaan ole mitään heidän ylivoimaista edustusmatkaansa vastaan, mutta ei se biisikään mikään täydellinen mielestäni ole. Hyvä toki ollakseen punkia, kuten olen täällä jo maininnut arvioidessani UMK-biisejä. Parasta biisissä on sen sanoitus. Kertoo hienosti arkeen turhautumisesta juurikin kehitysvammaisen näkökulmasta, mikäli olen oikein tulkinnut. Aina mun pitää, en saa tehdä mitään. Rajoitukset varmasti ottavat päähän, tämä kyllä koskettaa. Biisi on heidän itsensä tekemä. Siitä heruu arvostusta. Jätkät ovat oikeasti tosissaan asiansa kanssa ja rakastavat musiikkia ja sen tekemistä. Laulaja Kari Aalto on tehnyt itse kaikkien biisien sanat ja Pertti Kurikka säveltänyt. Ohjaajat yms. ovat auttaneet vain sovitusten kanssa.

Miksi sitten kappaleesta ei pidetä? En usko syyn olevan siinä, että bändi koostuu kehitysvammaisista, miksi ihmeessä olisi. Kyse on puhtaasti siitä, että genre on vaikeasti lähestyttävä. En minäkään pidä punkista, Olen katsonut rutkasti viisufanien tekemiä TOP-listoja, ja olen löytänyt vain yhden, jossa Suomi ei ole viimeisenä... tosin siinäkin toiseksi viimeisenä. Nyt on kuitenkin muistettava, että aivan kuten UMK:ssa, myös viisuissa suurin osa äänistä tulee ei viisufaneilta. Kysymys kuuluukin, ymmärtävätkö he tätä? Onko suomenkieli este samanlaiselle menestykselle, kuin UMK:ssa? Ehkä. Yhdestä asiasta voin olla jo aivan varma, Suomi tulee saamaan kaikkein eniten mediahuomiota kisojen aikana, kuten on saanut jo näin ennen kisoja. Ensimmäistä kertaa viisulavalla nähdään punkia ja myös kehitysvammaisia. Nyt joku voisi olettaa minun pitävän PKN:ää joinain sirkusfriikkeinä viisulavalla, EI PIDÄ PAIKKAANSA. He ovat aitoja ihmisiä siinä missä muutkin, varmaan aidompia kuin Conchita Wurst(en siis ole perehtynyt Tompan sielunmaailmaan, että pitääkö hän itseään mielummin Conchitana vai Tomina).

Ajattelen tilannetta, jossa ensin tulee joku huonosti tuotettu vähän vanhahtavalta kuulostava pläjäys Moldovasta, sen jälkeen Suomen punkkarit, jonka jälkeen Alankomaiden mitäänsanomaton  "Walk Along"(anteeksi Moldovasta ja Alankomaista pitävät :/). Kyllä Suomi erottuisi siitä vahvasti, vaan erottuuko edukseen? Sitä en tiedä. Ainoastaan olen varma, että erottuu ja huolella. Mieleen tulee varmasti jäämään myös biisin lyhyt kesto, sillä sekin on varmentunut, ettei biisiä tulla pidentämään.

Toukokuussa nähdään lopulta, mitä tapahtuu. Toivon todellakin parasta. Joko olisi Suomen aika voittaa toisen kerran? Mitä taphtuukaan, tässä toteutetaan vuoden viisujen slogania Building Bridges vallan hienosti.

1 kommentti:

  1. Rohkea valinta Suomelta, vaikka kappaleesta en pidäkään ja pidän sitä yhtenä historian huonoimmista Suomen kappaleista. Tulos voi todellakin olla mitä vain voiton ja uuden piste-ennätyksen ja semifinaalin nollanpisteen jumbosijan väliltä.
    Toivon toki, että menestyvät.

    VastaaPoista